Olit sinä herttainen,
Kuin pieni taivaan pilvinen.
Kauan olit sinä täällä,
Ihana aivan joka säällä.
Kukaan voi sua unohtaa ei,
sellainen olit sinä!
Olit kuin pieni pilvi hento,
laukkasit kuin linnun lento.
Askeleesi kauas juostessasi kaikui,
hirnahdukses, aina mulle asti raikui.
Viimein pääsit kivuistas eroon,
sulle varattuun hyvään oloon.
Ikuiseen rauhaan voin sut nyt päästää,
hyvä minun on sinun muistot mielessäni säästää.
Lepää rauhassa Rato!

Suomenhevostamma Rato 1.7.1989 - 17.2.2015

https://www.youtube.com/watch?v=J0aTsg5QJMY

Se hetki kun pysäköit auton pihaan ja olet menossa kyläilemään, kun saat puhelinsoiton "Rato kaatui, eikä pääse ylös!" Auto ympäri ja täysiä porukoille. Onneksi liikennettä oli vähän.
Kun pääsin perille, näky oli karmaiseva. Olihan sille loimia heitetty päälle, mut eihän sen alle mitää saatu. Siinä se makas kylmässä maassa jäykkänä, pidätti hengitystä, puri hampaita yhteen ja silmät pyöri päässä, mut kun laskeuduin sen pään viereen se hörähti. <3 Ihan kuin olisi sanonu että "auta!"
Eihän siinä ollu enää vaihtoehtoja. Pitikö juuri silloin ihmisten olla vaikeasti tavoitettavissa. Onneksi saatiin naapurin mies kiinni ja hän olikin sitten ainoa vaihtoehto. Oishan sitten vähän kauempana ollut muita, mut eihän toisen voi antaa kärsiä enää yhtään enempää.

Naapurille tehtävä oli vaikea, mutta silti sai kerättyä itsensä ja teki mitä piti. Kiitos siitä! Tuntuu kamalalta hänen puolestaan. Ja myös omasta puolesta, minä se kiljuin siinä maassa et heti tänne joku pyssyn kanssa! Mut lohduttaudun sillä et enää ei kauniilla tytölläni ole kipuja.

Mut eihän tän näin pitäny mennä, luin netistä kuinka eräs oli totuttanut hevosensa seisomaan aseen vierellä rauhassa syöden jotain herkkua. Näin minä sen suunnittelin ja että aika olisi ollut keväällä, auringon lämmitäessä ja lintujen laulaessa.  Ei tunnu kaikki menevän suunnitelmien mukaan, vaan pitää olla koettelemuksia rakkaimmillani ja kärsimystä. Tuntuu kuin joku haluaisi koetella mun hermoja ja et pysynkö järjissäni.

Mut on tää yhtä helvettiä, itku ei vaan lopu. Enkä ole mikää itkupilli. Se hirveä syyllisyys mikä painaa, kaiken olisi voinut hoitaa kauniisti aikaisemmin ja olla enemmän Raton kanssa. Yrittää pitää siitä parempaa huolta ite......

Lepää Rauhassa Rakas Rato!
Vie terveisiä parhaalle ystävällesi Milolle <3

Meitä jäi iso joukko itkemään perääsi, niin monen annoit hoitaa, ratsastaa ja kokea hienoja hetkiä. Sait jopa yhdestä hevosia pelkäävästä tytöstä heppahullun. Olit varsinainen monitoimipolle, perässäsi sai olla reki, kärryt, pulkka, ahkio, kelkka, sukset tai lumilauta. Selässäsi sai olla pienet ja isot, vauvat ja vaarit, kokeneet ja kokemattomat, yksi tai kaksi.

Tälläisiä hepoja oli vain yksi maanpäällä ja olin onnekas kun olit se opetusmestari teini-ikäiselle tytölle.

Ikävöin sinua <3
Odotathan minua siellä, tulen kyllä luoksesi...