Olen niin onnellinen siitä luottamuksesta, jonka olen saanut rakennettua suokkitammaani Ratoon (i.Hilto, e.Ravaus, ei. Remaus).Rato tuli minulle huhtikuussa 2000, eli juhlimme kohta yhteisen taipaleemme 15-vuotispäivää <3 Rato on jo 25-vuotias.

Syksyllä 2013 karhu kävi Raton kimppuun, aamulla 7 aikaan pihapiirissä olevalla laitumella, n. 10 minuuttia sen jälkeen kun isäni laski sen tallista pihalle. Isäni lähti traktorilla jonnekkin ja äitini tuli 15 minuuttia myöhemmin ulos ja Rato oli jo hetken juossu vauhkona pellolla talon takana.

Onnenkantamoinen että Rato selvisi vain hurjilla naarmuilla ja ihovaurioilla. Turpa oli pahannäköinen, karhu luultavasti purassut siitä. Toisesta lavasta puuttui ihoa noin oman kämmeneni kokoinen läntti ja kynsien jättämiä naarmuja ja syvempiä haavoja oli ryntäissä ja etujaloissa.

Rato inhoaa vesiletkuja, varsinkin kun ne ruiskii vettä pään lähellä, mutta haavat oli pakko saada putsattua pariin otteeseen päivässä juoksevalla viileällä vedellä, niin vaihtoehtoja ei juurikaan ollut. Jos olisin jollain kauhalla alkanu räiskimään ämpäristä vettä olisi tamma suuttunut ja lähteny menee... :D

Rato seisoi kuin tatti paikoillaan kun huuhtelin haavoja, jopa silloin kun huuhtelin turpaa. <3 Muutamassa kuukaudessa jäljet parani tosi hyvin, onneksi oli niin hyvät lääkkeet ettei tullut tulehduksia. Mikä parasta, Raton korvien väli on ennallaan, tarkoitan sitä, ettei se ole muuttunut yhtään, ei säiky sen enempiä kuin ennenkään. Luottavaisena tulee edelleen mukaani metsään, sinne suuntaan mistä nalle tuli. Tosin, ilmoittaa kyllä jos metsässä "haisee pahalle" (karhu tai hirvi), silloin ei siis mennä. Tapauksen jälkeen oli ensimmäiset kaksi viikkoa hieman säikky, säpsähteli rasahduksia, mutta se on mennyttä. Ja sain ihanan omapäisen rouvani takaisin. <3

Nyt oli satuttanut ylähuulensa johonkin ja siitä roikkui palkeenkieli, antoi katsoa sitä ilman että lähti pois, vaikkei ollut missään kiinni. Mutta kun haen sen lenkille, päättää ettei anna laitumelta kiinni ilman houkutteluja ja hippaleikkiä. :D

Rato on <3

Tässä lavan haava, noin mun kämmenen kokoinen tuo isoin alue. Valkoinen tuossa haavassa on helosania, äitini ei hätäpäissä osannut muutakaan siihen laittaa.

Tässä turvan haava, kuvassa ei näy, mutta siinä oli muutama iso ja syvä reikä.

Eka kerta kun suihkutin, ensin väisti ja näytti mielipiteensä. Varmasti myös sattui, sen jälkeen oli nätisti paikoillaan.