Aiheena -henkinen pahoinvointi- on ollut minun osaltani tarkkaan varjeltu salaisuus, mitä ei ikinä voi kertoa kenellekkään... Olen pohtinut tätä paljon viimeaikoina kun "heräsin" omaan pahaan oloon... Olen pahoillani siitä etten ole pitänyt yhteyttä juuri ollenkaan, keneenkään...

Herään vieläkin lähes joka aamu siihen tunteeseen että Nasu on lähellä ja se kammottava pettymys kun se ei olekkaan. Nukkumaan meneminen on kamalaa kun tietää pettymyksen tulevan taas aamulla. Tätä kestänyt riittävän kauan, kaikki vastoinkäymiset ovat ottaneet tosi koville. Mökkiydyin omaan kotiin, omaan kuoreeni, en käynyt enään kuin töissä, koirien kanssa lenkillä ja Rillan luona tallilla. Rilla - elävä enkeli, pelasti mut pahimmalta. Tallilla unohdan koirat kokonaan hetkeksi. Kaikki muut ovat jääneet, tänä vuonna olen käynyt kolmessa näyttelyssä Miton kanssa ja yksissä rally-tokokisoissa. Epikset, treenit jopa baari-illat ovat jääneet kaikki miltei kokonaan pois. Mitä teen perjantai iltana? No, makaan kotona sohvalla... Ei ihan normaalia multa, joka tykkää olla ihmisten kanssa... Nyt vältän mahdollisuuksien mukaan kaikkia tilanteita jossa on liikaa ihmisiä... Innostun kyllä kaikesta, mut se kestää sen viiis minuuttia, kunnes tajuan et siellä on liikaa väkeä...

Kaikki... Janne, harrastukset, ystävät, perhe, lemmikit  ja se oma jaksaminen pisti miettimään asioita, mikä on itelle tärkeintä.

Kun jaksaa niin elämä taas hymyilee... toivottavasti.

Turha varmaan sanoa että se on Janne, joka pitää mut kiinni arjessa, mutta on tietoinen valinta etten hirveästi halua omasta pullanmurustani netissä puhella.

Tein hetki sitten ison päätöksen ja irtisanoin itseni töistä, en siis ole enää Lidliläinen ensi vuonna. Jätän tutun ja turvallisen työympäristön ja hyppään uusiin haasteisiin. Tätä päätöstä edesauttoi paljon se, että se uusi on säännöllinen päivätyö, osa-aikainen, mutta silti säännöllinen. Pistetään samalla koko elämä remonttiin. Tavoitteet ja suunnitelmat uusiksi, tän vuoden ne vaan oli, mut jäivät saavuttamatta.

- - -

Kun Raton lähtö tuli vajaa kaksi vuotta sitten, elämäni lähti jo silloin menemään alaspäin, mutten sitä huomannut silloin. Mutta kun rakkaan Nasun aika koitti, se oli mun menoa. Miten karvakaveri voikaan olla itelle se rakkain ystävä maanpäällä? Se joka on aina siinä lähellä, sanot tai teet mitä tahansa valintoja ja päätöksiä, sen uskollisuus ja rakkaus ei vaan katoa tai vähene. Joka aamu se jaksoi mulle heilutella häntäänsä ja antaa pusuja, jopa sinä viimeisenä päivänä. Nasun aika tuli 11.5.2016, olihan se takapää ajoittain huono, mut vielä pärjättiin, mutta sitten se kasvain... Se joka teki sinun hengittämisestä ajoittain tosi hankalan ja kipujakin taisi olla... Näitä mitään en halunnut nähdä, niin kipeää se hyvästien jättäminen tekee. Mutta jos hyvästien jättäminen on tuskaa, niin oli se raastavaa katsoa kun toisen teki mieli juosta lenkillä täysiä ja juosta pelloilla ja metsässä rallia, mutta kroppa ei pysy mukana. Sitten pelkästää nukkuminen oli ajoittain hankalaa loppuajasta, kun ei löytynyt hyvää asentoa... sitä oli ja on edelleen vaikea muistella... Tiedän tehneeni oikean päätöksen, mutta se ei auta ikävään. Kun sitä syyttää itseään ettei aikaisemmin tehnyt mitään, enhän minä sitä kasvainta tulemasta voinut estää, mutta olisinko voinut hoitaa sinua muuten paremmin?

Sinä annoit minulle kaiken, mutta annoinko ite sinulle tarpeeksi?

Onneksi kerkesit kasvattaa ja kouluttaa Mitoa pari vuotta, osa sinusta on Mitossa. Mitolla on samanlaisia tapoja kuin sinulla ja ne vaan voimistuu. Suurimpana joka aamuinen pusutuokio, tosin Mitolla menee välillä vähän överiyli, se ei osaa olla ihan yhtä hillitty ja arvokas kuin sinä. Ja joka ilta, joka ikinen ilta Mito tulee viereen pitämään mut lämpöisenä, tosin siirtyy muualle kun olen nukahtanut... Se on varmaan osittain myös sitä miksi minusta tuntuu että sinä -Nasu- olet siinä lähelläni ♥

Koulutit juniorin hyvin.
Onhan junnu kasvanut ja miehistynyt, mutta silti, siinä on pala Nasua.

♥ Rakastan sinua ikuisesti ♥
♥ Odotathan minua siellä sillan toisessa päässä kun minun aikani tulee, ja siihen asti pidäthän huolen muista siellä ylhäällä ♥