Nyt voin iloisena todeta että jää on sulanut Nasun sydämestä kokonaan! Ei ole väliä miten päi ja missä ja milloin Nasu ja Mito ovat, ei minkäänlaisia ongelmia, ollut enää moneen kuukauteen. Olen niiiiiiiin onnellinen <3
Edelleen Mito kunnioittaa Nasua niin hyvin, ettei Nasun tartte kuin pikkuse nykästä ylähuuliaan ni Mito väistää, näitä tilanteita on erittäin harvoin. Luultavasti silloin Nasua ei Miton seura kiinnosta jos on vanhuksella kolotusta. Mito ei kuitenkaan heittäydy törkeäksi ja kyykytä vanhusta, vaan poijjaat leikkivät tosi hienosti, rajusti välillä, mutta leikkivät. iiiiiik! I'm so so so so HAPPY!!! <3

Eilen otettu kuva kännykällä pimeässä, joten laadulla ei pääse hurraamaan, mutta tuossa kasassa on Janne, Nasu ja Mito.
Kaikki kolme vetivät penkassa painiksi.

Maanantaina käytiin Miton kanssa rally-tokotreeneissä, muuten ihan hyvin, mutta ohjaajalle sais tulla rutosti varmuutta lisää. Kotona (tietenkin) menee hyvin kun kukaan ei ole katsomassa, sitten kun saa mennä kouluttajan oppeihin ni omat kädet ei osaa pitää nakinpalaa ja hihnaa yhtäaikaa... tosi p*rseestä!

Miton kanssa eilen reenattiin pulkan kiskomista, kun eka oltiin pieni matka vedetty pelkkää pulkkaa. Kun se perässä tuleva muovinkappale ei häirinnyt, tehtiin pieni lapukuorma kyytiin. Oli ensin hieman outoa pienelle miehelle joutua kiskomaan kun ei sitä normisti hihnassa ikinä tee. Nasu oli suureksi avuksi, kun sitä juoksutin edes takaisin Miton viereltä, niin Mito innostui vetämään. Tosi hienosti se pieni matka menikin, oli muute onnellinen karvakamu kun tajusi tehneensä niinkuin pyysin. Paljon kiitosta ja leikkimistä ja riehumista palkaksi. Ongelma vain oli, että isi oli jo täyttänyt äitille valmiiksi kaikki puukopat sisällä, joten me tehtii niistä sit kukkuraisia, kun Nasu pääsi hakemaan myös yhden kuorman. Voi, kuinka helppoa se on kun possuseni odottaa nätisti paikoillaan niin kauan että saan kuorman tehtyä ja sitten menee sinne suuntaan minne käsken ja sillä vauhdilla kun sanon. <3 Hieman siis pitää Miton kanssa reenata vielä et päästään samaan kuin konkaripossu <3 Saipahan äiti lisää puita ja minä kaksi onnellista koiraa. Mito juos koko ajan Nasun rinnalla tai pulkan vieressä, totutellen samalla siihen ääneen mitä se pitää.... Voi miten pieni ihminen voi tulla tälläisestä onnelliseksi! <3

Videokuvaa oli tarkoitus ottaa, mutta puhelin päätti ettei enää toimi ja sammui... No, oli kyllä niin pimeääkin jo ettei varmaan olisi kuvasta saanut mitään selvää.